Ilmassa on jo aavistus syksyn viileyttä, kun hän avaa ikkunan. Herätyskello on soinut hetki sitten. Hän on noussut hitaasti vuoteesta, venytellyt verkkaisesti ja pukenut ylleen lempimekkonsa - sen, jonka helmaa koristavat ne hänelle kaikkein rakkaimmat paikat.
Ikkunan takana avautuu näkymä kattojen ylle. Tuuli tuo jostain tuulahduksen, raikkaan ja lempeän, kuin aavistuksen tulevasta. Hän nojautuu eteenpäin ikkunalaudalla, kurkottaa nuuhkaisemaan syysaamun kirpeyttä.
Kaupunki herää tähän päivään, ottaa sen vastaan kuten hänkin: uudelle avoimena, rohkeana ja uteliaana. Alhaalla kadulla muutamat suuntaavat jo ratikkapysäkille ja matkustavat kuka minnekin. Joku nappaa takeaway-kahvin alakerran kahvilasta mukaan. Hieman kauempana heräilee meri, tuo välillä tyyni ja välillä tuulinen ranta. Se, jolla niin monet kerrat hän on kulkenut uskoen unelmiinsa.
Hän on nähnyt maailmaa, mutta palannut aina tänne. Missään muualla ei hän ole enemmän kotonaan, missään muualla ei tunne olevansa elossa niin kuin täällä. Hän nousee ikkunasta, menee keittiöön ja keittää aamukahvit. Pian tuoreen kahvin tuoksu täyttää huoneen. Hän kaataa kahvin rakkaimpaan mukiinsa ja lorauttaa sekaan reilusti kauramaitoa. Pienessä maljakossa hänen edessään pöydällä on pieni suloinen pinkki kukka, jo parhaat päivänsä nähnyt mutta silti kaunis ja kukoistava.
Hän henkäisee syvään, istuu alas ja siemaisee kahvikupistaan. Aurinko nousee ikkunan takana kattojen yllä: lempeä, lämmin loppukesän päivän aurinko. Nyt hän on vihdoin tässä, hetkessä jota on niin kauan odottanut.
Niin kauan oli hän uskonut unelmiinsa, vaikka niin moni oli sitä kummastellut. Hän oli pitänyt kiinni haaveistaan, ruokkinut niitä rakkaudella ja lempeydellä. Vähitellen oli maailma kuljettanut häntä niitä kohti. Ja tämä kaupunki - se oli ottanut kaiken vastaan, iloinnut ja itkenyt yhdessä hänen kanssaan joka hetki.
Hän juo kahvinsa hitaasti loppuun, nousee ja katsoo kelloaan. Nyt on aika mennä - aika lähteä ja kohdata unelmat vihdoin silmästä silmään. Juuri omana upeana itsenään, juuri sellaisena kuin on. Hän ottaa laukkunsa, avaa oven ja astuu rappukäytävästä ulos kadulle kohti uutta ja tuntematonta.